Veikko ja Mika Haapakangas

Olen muuttanut perheeni kanssa pois Suomesta vuonna 2015 Uumajaan ja viime vuonna Sundsvalliin Wolmsta Gårdiin. Bergsåkerin ravirata on meidän kotirata, Ruotsin neljänneksi suurin.

Minulla tulee nyt 30 vuotta täyteen hevosten parissa ensi vuonna. Olen keskittynyt kasvatukseen ja valmennukseen ja nuorempi sukupolvi on ohjaksissa. 2000 vuonna syntynyt poikani Veikko Haapakangas sekä saman ikäluokan Magnus Djuse ajavat meidän hevosia Sundvallissa. Nuoria on aina mukava auttaa uralla eteenpäin. Lisäksi heiltä löytyy hyvä boosti tekemiseen, nuori ajattelutapa, sekä tärkeimpänä – voitonnälkä.

Olen aikanaan antanut ohjastajavastuuta myös aloittelevalle Santtu Raitalalle, kun asuimme vielä Kalajoella. Hänet juuri palkittiin vuoden 2020 parhaaksi raviurheilijaksi Suomessa. Hän menestyi jo nuorempana hyvin muutamilla meidän hevosilla.

Mika Haapakangas ja Santtu Raitala

Ruotsi on Euroopan johtava ravimaa heti Ranskan jälkeen. Pelaajia ja hevosia on paljon ja näin palkintotaso on myös Euroopan toiseksi paras. V75-päivinä palkinnot ovat noin 12 000 – 13 000 euron luokkaa, kun esimerkiksi Suomessa ne ovat vain 3 000€. Suomessa kansanpeli on Lotto. Täällä Ruotsissa taas pelataan mieluummin ravipelejä. Suomessa ajetaan noin 20 starttia keskimäärin vuodessa. Ruotsialaiset ajavat vain 10-15 starttia vuodessa. Yhtenä syynä on parempi palkintotaso, jolloin hevonen tienaa helpommin ja elättää itse itsenä.

Suhtautuminen ammattivalmentajiin sekä hevosen hoitajiin on myös toinen – ne ovat arvostetumpia ammatteja Ruotsissa verraten Suomeen.

Hevosurheilu on myös merkittävästi suurempaa Saudi-Arabiassa, Jenkeissä, Kanadassa ja monissa muissa lämpöisissä maissa. Siellä hevosten ei tarvitse kasvaa niin sanotusti lumihangessa, jolloin kasvuolosuhteet ovat täysin erilaiset. Pohjoisen-Euroopan maissa kasvu pysähtyy siihen, kun tulee 20 astetta pakkasta. Lihaksisto kasvaa paljon hitaammin talvella.

Suomessa ja Ruotsissa se meni ennen niin, että hevoset päästettiin laitumelle juhannuksessa ja päästettiin pois sieltä syyskuussa. Se oli laumakasvatusta, jolloin hevoset söivät heinää sen minkä söivät, eivätkä mitään muuta. Nykyään on jo tietämystä onneksi enemmän.

Kesälaitumen ymmärtää vielä varsana, mutta kilpahevosen tulisi olla jo kunnossa laitumelta päästessään. 2-vuotiaana hevosen tulee olla tarkassa valvonnassa ja ruokinnassa. Ruokinta, nimenomaan yksilöllinen ruokinta on ensisijaisen tärkeää! Jenkeissä ajetaan jo paljon 2-3-vuotiaana. Suomessa ja Ruotsissa vasta aloitellaan kolmevuotiaana.

Olemme päässeet kaurasta eroon jo 20 vuotta sitten. Jyvät eivät vain sula elimistössä niin hyvin, vaan tulevat paskan mukana pois. Täysrehu sulaa vain paremmin

Hevonen syö luonnossa ollessaan jopa 18 tuntia heinää päivässä. Hyvälaatuinen, tutkittu heinä on siis se kaikkein tärkein asia, jota täydennetään heinästä puuttuvilla lisäaineilla. Me sekoitamme tarvittavat kivennäiset, proteiinit, vitamiinit ja muut tarvittavat täydennysrehut hevoselle aina iltapuuron joukossa.

Hevosten hoitoa Stable Haapakankaalla

Minulle tuodaan valitettavan usein hevonen valmennettavaksi, jonka sanotaan olevan huonomahainen. Valitettavan usein syy siihen on ollut ruokinnassa. Välillä jotkut hevoset ovat niin laihoja ja lihaksettomia, mutta omistajan odotukset ovat korkealla. Hevonen pitää silloin ruokkia niin sanotusti ensin. Mahan PH-arvoista on pidettävä myös huoli. Rehu ei saa olla liian vahvaa, johon kaura on ollut usein syynä. Vatsaongelmat heijastuvat koko hevosen toimintaa, ihan päähän saakka. Ravi kyllä paranee, kun maha saadaan kuntoon.

Hyvä vastustuskyky on myös ensisijaisen tärkeää. Kisamatkoilla kuljetaan paljon vierashalleissa, jossa bakteerit vaihtuvat. Hevosta ei vain voi pestä käsidesillä, joten pidämme huolen hyvästä vastustuskyvystä laadukkailla täydennysrehuilla. Se pitää kulkutaudit, flunssat ja virukset loitolla. Hyvämahaisella hevosella on myös parempi vastustuskyky!

Olemme käyttäneet Hoofin erilaisia tuotteita 2020 vuoden lopusta saakka ja voimme ehdottomasti suositella!

Ruotsissa on esiintynyt hevosilla kurarupea (Dermatofiloosi) normaalia enemmän vuonna 2020. Klipattujen hevosten turkit eivät ole myöskään kasvaneet kunnolla takaisin. Kurarupi on tavallinen hevosilla, jotka on ollut sateisella säällä paljon ulkona tai seisoneet kuraisella laitumella. Bakteeri viihtyy erityisesti märän loimen alla. Kurarupi näkyy suurina rupina ja takkuisina karvatuppoina tavallisesti selässä ja kyljissä. Iho on yleensä myös vaaleanpunainen.

Meidän hevosilla oli kurarupea myös samana vuonna. Se parani hieman kesän aikana, mutta se oli niin sinnikäs, että se jäi hieman vaivaamaan muutamille hevosille. Kun hevoset alkoivat vaihtaa talvikarvaa pois 2021 keväällä niin osan yleisilme oli hieman nuutunut ja osalla näkyi vielä aikaisempia merkkejä kuraruvesta. Osa hevosista oli myös aika stressaantuneita, joka ei varmasti ainakaan helpottanut iho- ja karvaongelmia.

Karva- ja iho-ongelmiin olemme antaneet Hoofin Biotiinia, osalle yhdessä muiden täydennysrehujen kanssa. Oli kiva nähdä, että jo muutaman viikon ruokinnan jälkeen iho parani selvästi. Viime vuonna iho jäi hieman huonoksi, mutta nyt karva on myös pysynyt hyvännäköisenä. Yhdellä oli oikein tosi huono turkki ja tehosi tosi hyvin – oli selkeä apu.

Viidelle hevoselle olemme ruokkineet Hoofin Vizyme-täydennysrehua vatsalle ja stressiin hoitoon. Yhden viikon ruokinnan jälkeen huomasi jo eron! Suolisto rauhoittui ja sen huomasi yleisilmeestä. Yhdellä on vielä tosi herkkä suolisto ja maha menee tosi herkästi kuralle. Se myös karsastaa paljon kaikkia uusia makuja ja hajuja, mutta tämä on mennyt tosi hyvin alas. Tätä täytyy kyllä saada lisää. Meidän lapsetkin kiinnostuivat suklaan tuoksusta – niille emme antaneet!

Olemme täydentäneet iltapuuroa muun muassa Vimix Plussalla, kun on tarvittu pientä pirteyttä. Sitä on annettu boostaamaan nuutuneita hevosia. Pidetty kovasti! Tosi herkullisen hajuinen ja maistunut hyvin. Sitä on annettu neljälle tammalle ja yhdelle ruunalle. Hoofin E-vitamiinia (Vime E SE) on myös annettu yhdelle, kun sillä tulee vähä lihaskramppeja. Se kävelee välillä pientä askelta etujaloilla. Sillä on jotenkin hieman heikko hauislihas. Nyt on ollut selkeästi parempi. Annostelulusikka olisi hyvä lisä talliympäristöön, mutta kyllä me suositellaan Hoofia!

Hevosen maitohappokynnys pyritään pitämään korkealla. Lisäksi hapenottokyky, keuhkot ja pumppu pitää saada laajentumaan

Omasta pihasta pääsee nyt kiertämään yhdeksän kilometrin lenkin, jossa on nousua 155 metriä. Ensimmäiset 5-6 kilometriä lämmitellään, jonka jälkeen tulee intervalliosuus yhteensä 3,5km hyvin mäkistä maastoa. Olemme pitäneet intervallimatkan kokonaismitan 2,5-3,5 kilometrissä.

Syke pyritään pitämään noin 200 kertaa minuutissa, jota seurataan koko matkan ajan. Mäkiosuus mennään lujempaa, jolloin syke nousee 30-40 lyöntiä tiheämmäksi. Sykealue pyritään siis pitämään niin lähellä kilpailutilannetta kuin mahdollista – alkuun rauhallisesti, lopussa lujaa.

Olemme totuttaneet hevoset siihen, että raveissa hevonen pääsee helpommalla, kun kotona on valmennettu kunnolla. Raveissa mennään 3 kierrosta totutulla sykealueella, mutta mäkimaaston sijaan tasaisella radalla. Hevoselle tulee tunne kuin se pääsisi irti radalla. Sen pitää olla kivaa hevoselle. Hännän tulee olla pystyssä, jolloin tulee tulosta.

Palautuksen määrä vaikuttaa tietenkin merkittävästi kehitykseen ja menestykseen. Jätämme yleensä kaksi päivää palautumiseen treenien välissä. Hevosen suuri lihaksisto tarvitsee myös pidemmän palautumisen. Rasittunut lihaksisto ei kehity lisää ennen palautumista. Muuten meidän hevoset saa olla välipäivät tarhalla kävelykoneessa tai laitumella.

Alkuvuodesta treenataan kovaa kolme ensimmäistä kuukautta, jonka jälkeen jatketaan hieman rauhallisemmin. Huhtikuusta alkaen vaan sitten kuunnellaan ovenraosta, kun kunto kasvaa kohisten. Se kuulostaa ihan meren kohinalta!

Jalostus, tekniikka ja tavat ovat menneet hurjasti eteenpäin. Hevosen sisuskalut, muun muassa keuhkot ja pumppu ovat vahvemmat. Kärryt ovat muuttuneet hiilikuitukärryiksi ja myös radat ovat paremmat. Ennen 1,18 kilometriaikainen oli hyvä, nykyään mennään jo 1,10. Eli 8 sekuntia kilometrille on kehitytty!

Hevosta pitää osaa lukea. Välillä hevonen saattaa tarvita puolivuotta lisää aikaa ja silloin se on annettava. Valmentaminen ja kasvatus vaativat malttia, kovaa työtä ja uskoa omaan tekemiseen. Pitää myös olla itsekriittinen ja kasvaa ajan mukana. Itse olen tottunut analysoimaan kuluneen vuoden joulun välipäivinä. Pyrin silloin löytämään kehityskohteet seuraavalle vuodelle.

Chancy Roberto, etummaisena.

Suomessa asuessamme menestymiselle Ruotsissa uskoa antoi yhdeksän voittoa Bodenissa, Pohjois-Ruotsissa 2019. Boden on yksi Ruotsin tunnetuin ravirata. Silloin menestyksen mahdollisti itse kasvattama, omistama sekä valmennettu ori, lämminverinen Special Promise, joka on nyt jo 12-vuotias.

Tallin ensimmäinen paremmin menestynyt hevonen oli, Chancy Roberto. Ori voitti 3-vuotiaana Kasvattajakruunu finaalin Jyväskylän radalla Suomessa 2007. Hevonen pääsi karsinnoista juuri ja juuri finaaliin, joka juostiin kengillä ja iskuja tuli takajalkoihin jatkuvasti. Finaalipäivänä rata oli hyvässä kunnossa, mutta maassa oli lunta 10cm. Kaikilla muilla oli talvivarusteet ja hokkikengät, mutta päätin mennä täysin ilman kenkiä.

Päätöstä kengättömyydestä arvosteltiin kyllä paljon. Riskejä vaan kun tohtii ottaa niin tulee tulosta. Eikä se ollut niin suuri riski – maa piti hyvin ja jätti toiset yli kymmenen metrin päähän. Se on kuitenkin hevosen luontainen tapa juosta. Hevonen juoksee silloin paljon vapaammin, kun lyö paljaalla kaviolla – kuin päästäisi hevosen irti. Lähdin silloin 20 000 euroa rikkaampana kotiin.

Chancy Roberton ennätykset: 11,9aly – 16,9ke kilpailuvuosilta 2007-2010